with just your song to say goodbye

Tänään on soinut Placebon lisäksi myös muita rakkauksia kolmen vuoden takaa ja mun on tehnyt mieli värjätä hiukset mustiksi - se olisi maailman suurin virhe, se ääni päässä kertoo. Auringonsäteet lämmittävät selkää mun hengittäessä jäätävää ilmaa tutuimmilla kaduilla, kolmen aikaan iltapäivällä on vielä tarpeeksi valoisaa valokuvaamiseen ja kaikki tuntuu menevän tällä hetkellä pelkästään oikeaan suuntaan. Väärille suunnille voi nauraa ivallisesti, mä ajattelen ja harhailen sen rakkauskirjan sivuilla lukematta yhtäkään sivua kunnolla - en ole koskaan lukenut sitä kirjaa loppuun asti, sillä loput ovat aina jotenkin surullisia.

Kitara soi suloisesti epävireessä ja mun on tajuttoman vaikea käsittää sitä tosiasiaa, että huomenna on se viikon odotetuin päivä - humaltumista, monta tuntia livemusiikkia ja viimeksi kaksikymmentäkuusi päivää sitten nähtyjä kavereita. Toisin kuin epävireinen kitara, huominen kuulostaa mielettömän hyvältä ja nyt mä voisin harkita nukkumaan menemistä.