Hiljaisuus on petollista ja puoli neljän aikaan iltapäivällä se kutsuu vieraakseen ilkeitä ajatuksia, joilla se värittää mun tajunnan saadakseen mut jälleen kerran luovuttamaan - piirtämään salaisuuksia käsivarteen ja piiloutumaan omaan itseeni. Luovuttaminen on kirosana muiden joukossa, mä huudatan maailman parasta musiikkia hukuttaen hiljaisuuden sanoihin "but you ain't got nothing but an empty soul" ja päässä on ainoastaan yksi kysymys; miten mä päädyn aina tähän samaan tilanteeseen?
En uskalla ajatella
ja kysymys jää vastauksetta.
En uskalla ajatella
ja kysymys jää vastauksetta.
tuo tilanne vallitsee päässäni usein, siellä päivän toisella puolella asuvan nelosen luona
ReplyDelete