when everything is lonely i can be my own best friend

i know that it is freezing but i think we have to walk
i keep waving at the taxis; they keep turning their lights off

but Julie knows a party at some actor’s west side loft
supplies are endless in the evening; by the morning they’ll be gone

when everything is lonely i can be my own best friend
i get a coffee and the paper; have my own conversations

with the sidewalk and the pigeons and my window reflection
the mask i polish in the evening, by the morning looks like shit

and i know you have a heavy heart; i can feel it when we kiss
so many men stronger than me have thrown

their backs out trying to lift it

but me i’m not a gamble you can count on me to split
the love i sell you in the evening,
by the morning won’t exist

you’re looking skinny like a model
with your eyes all painted black
you just keep going to the bathroom always say you’ll be right back

well it takes one to know one, kid, i think you’ve got it bad
but what’s so easy in the evening, by the morning is such a drag

i’ve got a flask inside my pocket we can share it on the train
if you promise to stay conscious i will try and do the same

we might die from medication, but we sure killed all the pain

but what was normal in the evening,
by the morning seems insane

and i’m not sure what the trouble was that started all of this
the reasons all have run away
but the feeling never did

it’s not something i would recommend,
but it is one way to live

(Bright Eyes - Lua)

Viimeisen kerran Helsingistä ja siitä tietystä fiiliksestä, kun unohtaa ajatella liian vaikealta tuntuvia kysymyksiä ja hymyilee ikkunalasin lävitse paistavalle kevätauringolle - kaikki on hetken siinä. Elämä on hetken aloillaan ja niin säkin, annat auringonsäteiden lämmittää selkää ja päässä soi maailman kauneinta musiikkia - niitä sanoja, joissa sanotaan it’s not something i would recommend, but it is one way to live. Elämä on kaunis, kun sitä osaa elää oikein.

no one's got it a-a-all

Helsingin jälkeen mä en ole jaksanut kertaakaan nähdä ketään ja ajatukset ovat olleet päivästä toiseen pelkkää sekavuutta - päiväkirjan sivut ovat huutaneet tyhjyyttään maaliskuun kolmannesta päivästä asti, keksin tekosyitä yksinäisyydelle ja iltasin katoan pimeille kaduille huutamaan ilman ääntä. Helsingin jälkeen mä en ole saanut minkäänlaista otetta tästä elämästä, hetkellinen onnellisuus tuhotaan helposti muutamalla sanalla ja todellisuus iskee tajuntaan järjettömällä voimalla - eihän tuossa ole mitään järkeä, mulle sanotaan kerta toisensa jälkeen ja mä nukahdan takkahuoneen sohvalle yhdeksän aikaan perjantai-iltana.

Helsingin jälkeen mä en ole ollut kukaan tai mitään, ainoastaan helvetin sekaisin itseni kanssa ja ehkä viisitoista päivää Helsingin jälkeen olisi vihdoin aika ottaa itseään niskasta kiinni - tarttua niihin ohitse virtaaviin kuviin ja olla taas elossa.

kun päättyy aika – alkaa ikuisuus

Lepää rauhassa, Ukki.